Vuosi, vuodet ja kuukaudet vaihtuu samoin lupauksia ja tavoitteita elämäntapamuutokseen annetaan ja vannotaan. Muutostoive voi olla tipaton kuukausi, painon tiputus, ruokavalion fiksaus, liikunnan lisääminen, tupakoinnin lopettaminen, opiskelu, lukeminen tai vaikkapa lähimmäisistä huolehtiminen.

Lehdethän ovat jatkuvasti täynnä listauksia ja 5-10 ohjeita ja tärppejä miten muutos hoidetaan.
Mutta mitä totaalinen muutos tarkoittaa? Miten sellaisen kakun voi syödä??

Ajatellaan vaikka tilannetta, että on elänyt 18-60 vuotta tietyllä tavalla, tietyillä rutiineilla, tietyllä ajattelulla, tietyllä sosiaalisella käyttäytymismallilla, ravintotottumuksilla, juomatavoilla jne.   Miten tällöin voi muutokseen lähteä? Kannattaako se ylipäätänsä? Miten tässä voisi onnistua vai voiko?  

Suurin osa meistä, jotka kylpyhuoneen peilistä haemme katsekontaktin itseemme, olemme motivoituneita ja varmasti myös aidosti innostuneita. Kuinka pitkälle tämä aito innostus riittää? Olemmeko miettineet ja sisäistäneet muutoksen haastavan ja ison kuorman? Mikä auttaa tämän kakun syömisessä? 

Ratkaisevinta on ottaa vastuu itsestä

Ratkaisevin askel on ottaa vastuu itsestä, omasta tekemisestä ja vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyy itse vaikuttamaan. Eli siinä tilanteessa täytyy todella miettiä ja sisäistää se mihin asioihin voi todella vaikuttaa. Yllättävän moneen asiaan voi itse vaikuttaa. Kun tämä perusasia, eli itsestä vastuun ottaminen, tulee selväksi, voi ottaa vastuuta perheestä, työstä, kavereista tai ympäristöstä. 

On ehdottoman varmaa, että matkalla tulee myös epäonnistumisia ja takaiskuja, jolloin olisi tärkeää, että ympärillä olisi hyvä läheisverkosto. Tällainen verkosto on joukko läheisiä, joille voit olla paljas, rehellinen ja täysin avoin. Tämä joukko on 2-5 luotettavaa ja rehellistä palautetta antavaa ystävää tai muuta läheistä. Tosin voi olla, että matkalla eteenpäin voi joutua myös luopumaan sellaisista kavereista, jotka eivät kohtaa arvomaailmaasi.

Muutos on pitkä prosessi, mutta tapahtuu päivä kerrallaan

Valmentajana kiekkojoukkueissa olen tiedostanut, että muutoksen aikasaaminen on pitkä prosessi. Esimerkiksi joukkuepelissä pysyvien muutosten aikaansaaminen vie vähintään vuoden.
Samanlaista kärsivällisyyttä vaaditaan myös yksilötasolla, usein sanotaankin, että sata päivää on merkittävä etappi, jona aikana vaikutuksia alkaa näkymään ja hyviä asioita tapahtumaan.
Tavoitteiden saavuttamista helpottaa ajatus, että päivä kerallaan vaelletaan. 

Pienistä onnistumisista kannattaa nauttia

Olaan suopeita ja armollisia itsellemme ja nautitaan pienistäkin onnistumisista. Onnistuminen on henkilökohtainen saavutus! Onnistuminen ja iso voitto on jollekin jo vaikka sängystä ylös pääseminen.
 
   ” Pidä huolta itsestä ja niistä jotka kärsii. Koeta niitä rohkaista, jotka päätöksissään horjuu”.
                      RIP Pave Maijanen

Ps. Ei kirkkojaan rakennettu päivässä. Esimerkiksi Barcelonan Sagrada Familiaa ollaan pystytetty jo reilusti yli 100 vuotta.
here to edit.

Liigan jo pyöriessä uutta kautta, tässä hieman mietteitä otsikon merkityksistä. 
 
Menestyminen ja voittaminen eivät välttämättä ole synonyymeja. Joukkue on menestynyt silloin, kun se saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteet. Joukkue voi siis olla menestynyt, vaikka se jäisikin ilman palkintokannua keväällä tai vaikka yrityksen myyntijoukkueesta ei tulisikaan Suomen parasta myyntiorganisaatiota. Vahvan kulttuurin, oman identiteetin ja arvopohjan omaava joukkue tai yritys ei hajoa, vaikka olisi parikin huonoa vuotta.

Onnistuminen voi olla subjektiivinen kokemus, jolloin jossakin asiassa onnistumista ei aina tarvitse mitata muihin. Onnistumista voi esimerkiksi olla ämpärin täyttyminen suppilovahveroilla.
 
Menestymisen kulttuuri syntyy vuorovaikutuksessa

Voittaminen pohjautuu menestymiseen. Voittavan joukkueen kulttuuri on aina kollektiivinen ilmiö, joka perustuu ja rakentuu joukkueen tai yhteisön arvoihin, tavoitteisiin, asenteisiin, jokapäiväisiin toimintatapoihin, luottamukseen, arvostukseen, auttamiseen, vastuuseen, rooleihin sekä avoimeen yksilöä kunnioittavaan johtamiseen. Kulttuuri siis syntyy paljolti vuorovaikutuksessa ja sitä viedään eteenpäin viestinnällä ja johtamisella. Voitot eivät siis ole sattumia.  
 
On monia hyvin ”varustettuja” firmoja tai joukkueita, jotka eivät vaan toimi. Syy on usein kulttuurissa. Menestymisen ja voittamisen kulttuuri perustuu jatkuvuuteen, ennen kaikkea johtoportaassa, jonka tehtävä on siirtää seuran arvoja eteenpäin.   

Kulttuurin on muututtava ajan mukana
 
Kyllähän kulttuuri myös hioutuu, muuttuu ja modernisoituu, jolloin ketteryyden on oltava ajassa kiinni. Paljon on nähty joukkueita, joihin uusi valmentaja on tuonut oma peli-ideologiansa. Jos ideologia on täysin vastakkainen kuin seuran voimassa oleva kulttuuri, niin uudenlaisen kulttuurin juurruttaminen kauden tai kahden aikana on vaikea prosessi.
 
Johtamisessa/valmentamisessa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana otettu loikka suhteellisen autoritäärisestä tavasta toimia kohti yksilöä kunnioittavaa ja arvostavaa johtamista. Nykyään myös puhutaan paljon itseohjautuvuudesta. Täytyy muistaa, että myös itseohjautuva organisaatio tai yksilö tarvitsee myös johtamista.

Minkälaisia kulttuureja eri liigajoukkueissa on?
 
Alla käyn sattumanvaraisessa järjestyksessä läpi liigajoukkueista pomppaavia kulttuurikuvauksia. Osa mielikuvista on muodostunut pitemmän ajan kuluessa. Mitä sinulle tulee mieleen näistä joukkueista?
 
HPK 
Aktiivinen, prässäävä pelitapa. Hyvää rekrytointia, myös valmennuspuolella. Jukka Jalonen uudisti vanhan pohjalle uuden Kerhon pelisapluunan. Tiivis yhteisö on inhottava paikka vastustajalle. Sikakatsomo.
 
HIFK
Kulttuuri rakentunut äijämäiseen, inhottavaan ja fyysiseen pelitapaan. Punainen paita, stadilaisuus ja isoja egoja. Tällä hetkellä uuden urheilujohdon tarkoitus uudistaa pelaamisen kulttuuria. 
 
Tappara
Ensimmäinen liigaseura, joka aloitti kovan fyysisen harjoittelun (Numminen, Korpi) Johtamisen kulttuuri pitkäjänteistä. Konemaista tekemistä. Pukuhuoneessa ollut aina hyviä johtajia.  
 
JYP
Alkuaikoina kasvoi Liikuntatieteellisen tiedekunnan varjossa hiukan akateemiseksi urheilulliseksi joukkueeksi. Luisteleva, työteliäs ja (fiksu) joukkue. Hieman väritön, mutta voimakas yhteisön tuki kotikaupungissa.
 
TPS
Kulttuuri vie kauas. Juuso Wahlsten on paljolti seuran perusta. Ollut kovia valmentajia (Jursinov, Jortikka) ja vahvaa johtamista, samoin hyviä oman kylän pelaajia. Nyt on kyllä kova kulttuurimurros menossa.
 
Lukko 
Oli tietysti esim. Möllin aikaan veijarimainen luova joukkue. Omat pojat -projekti ei ole mennyt eteenpäin. Paljon ulkomaalaisia kautta vuosien. Oman kylän paineiden alla pelaava joukkue.
 
Ässät 
Suhteellisen fyysinen, kamppaileva ja suoraviivainen joukkue.  Kulttuuria kuvaa hyvin porilainen kylähulluus. Joukkue, jossa pelannut SM-liigan kulttihamoja (esim. Vellu Ketola). Koko kaupungin kova tuki ja samalla kriittisyys takana.   
 
Kalpa 
 Kalpan tekeminen perustuu taitoon ja luisteluun. On myös juonikas joukkue. Pekka Virta toi pelaamiseen voimakkaan kiekkokontrollioivalluksen. Tuottanut huikean määrän huippupelaajia. Kuopion voisi luulla hengittävän voimakkaammin joukkueensa puolesta. 
 
Kärpät
Luonut brändin ja kulttuuria Puolen Suomen joukkueena. Oma selvä pelisapluuna, joka pohjautuu luisteluun, nopeuteen ja aktiivisuuteen. Tuottaa valtavan määrän liigapelaajia omista junioreista. Kulttuurin ja johtamisen jatkuvuutta tukee myös päätelmä, että vaikka valmentajat vaihtuvat, niin moderni pelaaminen säilyy.   
 
KooKoo
 Kulttuurin rakennus liigajoukkueena vaiheessa, josta yhtenä osoituksena valmentajien suuri vaihtuvuus 
(ainakin 8 eri valmentajaa 2000 luvulla). Tällä hetkellä pyrkii pelaamaan hyvää kiekkokontrollijääkiekkoa, johon antaa mahdollisuudet Kouvolan iso jää.

​Saipa I
Idän ihme. Periksiantamaton, kovasti töitä tekevä joukkue. Saipa ei juuri kumartele ketään. Hiukan kulttuurijälkiä Mälkiän lanseeraama ”kusipääjääkiekko”. Nykyinen valmennus pyrkii modernisoimaan peliä.
 
lIves
Voimakkaan perinteen ja suosion omaava seura. Pelaamisen kulttuurin perustana taito, yksilöllisyys ja rohkeus. Tämä koskee myös tilan antamista omille kasvateille. Oli pitkään vankina 90- ja 2000 luvulla jääräpäisen omistajan taholta.
 
Jukurit
Kulttuuri liigajoukkueena vielä kasvuvaiheessa. Oli Risto Dufvan aikana työläs neljännen kentän kone.
 
Sport
Perustaa vahvaan kotikenttään ja paineeseen otteluiden alussa. Vahva faniryhmä. Faniryhmä toivottaa vieraansa tervetulleeksi lauseella: Välkommen till helvete. Joukkueessa on aina ollut ”taitelijoita”.

Sykäyksen tämän blogitekstin kirjoittamiseen antoi Sami Kapasen toteamus, Kalpan jäädessä pudotuspelien ulkopuolelle, ettei joukkue ollut sitoutunut. Mitä sitoutuminen on ja mistä se tulee? Voidaanko siihen kasvaa? Voiko olla niin että sitoutumista oli eilen, mutta tänään sitä ei ole?

​"Joukkuepelissä sitoutuminen on halua työskennellä joukkueen tavoitteiden saavuttamiseksi"

Työelämässä ja joukkuepelissä sitoutuminen on pohjimmiltaan halua työskennellä organisaation ja joukkueen tavoitteiden saavuttamiseksi. Organisaation suorituskyky on riippuvainen yksilöiden sitoutumisesta, mutta myös työntekijän täytyy hyötyä organisaation menestyksestä.

Työ- tai pelaajasopimus on avaussyöttö sitoutumisprosessissa. Pelkistetysti voi sanoa, että sitoutuminen perustuu työnantajan ja työntekijän keskinäiseen lojaalisuuteen, luottamukseen ja reiluun peliin. Sitoutumisprosessin ytimenä on, että organisaation ja yksilön arvomaailmat ovat lähellä toisiaan. Kuitenkin sitoutuneen organisaation perusta ja arvojen jalkauttaminen pohjautuvat päivittäiseen johtamiseen, kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen.

"Paras tilanne on se, etä jokainen on päässyt osallistumaan tavoitteiden muotoiluun"

Sitoutuneessa ja toimivassa joukkueessa ainakin seuraavien perusasioiden tulee olla kunnossa ja heijastua päivittäisessä tekemisessä. Ensinnäkin tavoitteiden pitää olla kaikille kristallin kirkkaat. Paras tilanne on se, että jokainen on jollain muotoa päässyt osallistumaan tavoitteiden muotoiluun. Yksilöllä toki voi ja pitää olla myös henkilökohtaisia tavoitteita, mutta niiden pitää olla tasapainossa yhteisten tavoitteiden kanssa.

Toiseksi tulee rooli. Yhteisö muodostuu yksilöistä, jotka kaikki ovat yhtä arvokkaita, olipa työrooli pieni tai iso. On silti hyvä, jos organisaatiossa mahdollistetaan monenlaisten roolien oppimisen ja suorittamisen.

"Roolisuoritus on onnistumisen lähtökohta"

Roolisuoritus, esimerkiksi päivittäisessä pelissä, on onnistumisen lähtökohta ja roolin hyvän suorittamisen lähtökohta on roolin hyväksyminen. Johtamisen kannalta tärkeä asia on huomioida pienemmissä rooleissa olevat, muuten he saattavat kärsiä epävarmuudesta ja motivaatiotappioista. 

Kolmanneksi sitoutuneessa joukkueessa toisten arvostamisen ja kaveriin luottamisen pitää näkyä joka tasolla. Menestyvässä organisaatiossa kaikki kaipaavat ja myös saavat oikeudenmukaista ja rehtiä palautetta. Yhdessä laaditut toiminnan kehykset antavat sitoutuneelle tekemiselle tukevat puitteet.

"Menestyvässä organisaatiossa yksilöä arvostetaan johtamisella"
 
Menestyvän ja toimivan joukkueen rakennustarvikkeet koostuvat siis arvoista, sen pohjalle yhdessä rakennetusta strategiasta ja tavoitteista.  Menestyvässä organisaatiossa yksilöä arvostetaan johtamisella. Hyvä vuorovaikutus ja  luottamus vahvistavat oikeaa asennetta, hyvää roolisuoritusta ja itseohjautuvuutta.

"Suomen naisten joukkue on arvopohjaltaan vahva ja asettanut tavoitteet korkealle"

Oikein malliesimerkki sitoutuneesta joukkueesta luisteli sunnuntaina Espoon Areenan jäällä, kun Suomen naiset pelasivat kultamitallista USA:ta vastaan. Joukkue oli arvopohjaltaan vahva, suomalaiseen kiekkokulttuuriin kasvanut joukkue, joka oli yhteisesti asettanut tavoitteet korkealle. Hieno suoritus, joka tuomaritoiminnan  takia ei valitettavasti ihan kaikkein kirkkaimpaan mitaliin riittänyt.

Sitoutuminen näkyi vielä kirkkaasti Suomen jatkoaikamaalin katastrofaalisen hylkäämisen jälkeen, kun joukkue kokosi itsensä ja jatkoi päättäväisesti eteenpäin. Oli herkkää katsoa joukkueen kemiaa, yhteenkuuluvuutta, arvostamista ja luottamusta. Jäällä konkreettisesti näkyi se, mitä blogin otsake merkitsee parhaimmillaan.