Onnistumisen/menestymisen/ voittamisen kulttuuri

Liigan jo pyöriessä uutta kautta, tässä hieman mietteitä otsikon merkityksistä. 
 
Menestyminen ja voittaminen eivät välttämättä ole synonyymeja. Joukkue on menestynyt silloin, kun se saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteet. Joukkue voi siis olla menestynyt, vaikka se jäisikin ilman palkintokannua keväällä tai vaikka yrityksen myyntijoukkueesta ei tulisikaan Suomen parasta myyntiorganisaatiota. Vahvan kulttuurin, oman identiteetin ja arvopohjan omaava joukkue tai yritys ei hajoa, vaikka olisi parikin huonoa vuotta.

Onnistuminen voi olla subjektiivinen kokemus, jolloin jossakin asiassa onnistumista ei aina tarvitse mitata muihin. Onnistumista voi esimerkiksi olla ämpärin täyttyminen suppilovahveroilla.
 
Menestymisen kulttuuri syntyy vuorovaikutuksessa

Voittaminen pohjautuu menestymiseen. Voittavan joukkueen kulttuuri on aina kollektiivinen ilmiö, joka perustuu ja rakentuu joukkueen tai yhteisön arvoihin, tavoitteisiin, asenteisiin, jokapäiväisiin toimintatapoihin, luottamukseen, arvostukseen, auttamiseen, vastuuseen, rooleihin sekä avoimeen yksilöä kunnioittavaan johtamiseen. Kulttuuri siis syntyy paljolti vuorovaikutuksessa ja sitä viedään eteenpäin viestinnällä ja johtamisella. Voitot eivät siis ole sattumia.  
 
On monia hyvin ”varustettuja” firmoja tai joukkueita, jotka eivät vaan toimi. Syy on usein kulttuurissa. Menestymisen ja voittamisen kulttuuri perustuu jatkuvuuteen, ennen kaikkea johtoportaassa, jonka tehtävä on siirtää seuran arvoja eteenpäin.   

Kulttuurin on muututtava ajan mukana
 
Kyllähän kulttuuri myös hioutuu, muuttuu ja modernisoituu, jolloin ketteryyden on oltava ajassa kiinni. Paljon on nähty joukkueita, joihin uusi valmentaja on tuonut oma peli-ideologiansa. Jos ideologia on täysin vastakkainen kuin seuran voimassa oleva kulttuuri, niin uudenlaisen kulttuurin juurruttaminen kauden tai kahden aikana on vaikea prosessi.
 
Johtamisessa/valmentamisessa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana otettu loikka suhteellisen autoritäärisestä tavasta toimia kohti yksilöä kunnioittavaa ja arvostavaa johtamista. Nykyään myös puhutaan paljon itseohjautuvuudesta. Täytyy muistaa, että myös itseohjautuva organisaatio tai yksilö tarvitsee myös johtamista.

Minkälaisia kulttuureja eri liigajoukkueissa on?
 
Alla käyn sattumanvaraisessa järjestyksessä läpi liigajoukkueista pomppaavia kulttuurikuvauksia. Osa mielikuvista on muodostunut pitemmän ajan kuluessa. Mitä sinulle tulee mieleen näistä joukkueista?
 
HPK 
Aktiivinen, prässäävä pelitapa. Hyvää rekrytointia, myös valmennuspuolella. Jukka Jalonen uudisti vanhan pohjalle uuden Kerhon pelisapluunan. Tiivis yhteisö on inhottava paikka vastustajalle. Sikakatsomo.
 
HIFK
Kulttuuri rakentunut äijämäiseen, inhottavaan ja fyysiseen pelitapaan. Punainen paita, stadilaisuus ja isoja egoja. Tällä hetkellä uuden urheilujohdon tarkoitus uudistaa pelaamisen kulttuuria. 
 
Tappara
Ensimmäinen liigaseura, joka aloitti kovan fyysisen harjoittelun (Numminen, Korpi) Johtamisen kulttuuri pitkäjänteistä. Konemaista tekemistä. Pukuhuoneessa ollut aina hyviä johtajia.  
 
JYP
Alkuaikoina kasvoi Liikuntatieteellisen tiedekunnan varjossa hiukan akateemiseksi urheilulliseksi joukkueeksi. Luisteleva, työteliäs ja (fiksu) joukkue. Hieman väritön, mutta voimakas yhteisön tuki kotikaupungissa.
 
TPS
Kulttuuri vie kauas. Juuso Wahlsten on paljolti seuran perusta. Ollut kovia valmentajia (Jursinov, Jortikka) ja vahvaa johtamista, samoin hyviä oman kylän pelaajia. Nyt on kyllä kova kulttuurimurros menossa.
 
Lukko 
Oli tietysti esim. Möllin aikaan veijarimainen luova joukkue. Omat pojat -projekti ei ole mennyt eteenpäin. Paljon ulkomaalaisia kautta vuosien. Oman kylän paineiden alla pelaava joukkue.
 
Ässät 
Suhteellisen fyysinen, kamppaileva ja suoraviivainen joukkue.  Kulttuuria kuvaa hyvin porilainen kylähulluus. Joukkue, jossa pelannut SM-liigan kulttihamoja (esim. Vellu Ketola). Koko kaupungin kova tuki ja samalla kriittisyys takana.   
 
Kalpa 
 Kalpan tekeminen perustuu taitoon ja luisteluun. On myös juonikas joukkue. Pekka Virta toi pelaamiseen voimakkaan kiekkokontrollioivalluksen. Tuottanut huikean määrän huippupelaajia. Kuopion voisi luulla hengittävän voimakkaammin joukkueensa puolesta. 
 
Kärpät
Luonut brändin ja kulttuuria Puolen Suomen joukkueena. Oma selvä pelisapluuna, joka pohjautuu luisteluun, nopeuteen ja aktiivisuuteen. Tuottaa valtavan määrän liigapelaajia omista junioreista. Kulttuurin ja johtamisen jatkuvuutta tukee myös päätelmä, että vaikka valmentajat vaihtuvat, niin moderni pelaaminen säilyy.   
 
KooKoo
 Kulttuurin rakennus liigajoukkueena vaiheessa, josta yhtenä osoituksena valmentajien suuri vaihtuvuus 
(ainakin 8 eri valmentajaa 2000 luvulla). Tällä hetkellä pyrkii pelaamaan hyvää kiekkokontrollijääkiekkoa, johon antaa mahdollisuudet Kouvolan iso jää.

​Saipa I
Idän ihme. Periksiantamaton, kovasti töitä tekevä joukkue. Saipa ei juuri kumartele ketään. Hiukan kulttuurijälkiä Mälkiän lanseeraama ”kusipääjääkiekko”. Nykyinen valmennus pyrkii modernisoimaan peliä.
 
lIves
Voimakkaan perinteen ja suosion omaava seura. Pelaamisen kulttuurin perustana taito, yksilöllisyys ja rohkeus. Tämä koskee myös tilan antamista omille kasvateille. Oli pitkään vankina 90- ja 2000 luvulla jääräpäisen omistajan taholta.
 
Jukurit
Kulttuuri liigajoukkueena vielä kasvuvaiheessa. Oli Risto Dufvan aikana työläs neljännen kentän kone.
 
Sport
Perustaa vahvaan kotikenttään ja paineeseen otteluiden alussa. Vahva faniryhmä. Faniryhmä toivottaa vieraansa tervetulleeksi lauseella: Välkommen till helvete. Joukkueessa on aina ollut ”taitelijoita”.